Oltiin siis perheen kanssa kesäreissussa asuntovaunun kanssa ja sain vaimon ylipuhuttua,
että pysähdytään 1 yö matkan varrella huopanankoskella.
Niinpä siis oltiin koskella klo 20 aikoihin tiistai-iltana.
Aloittelin hetimmiten kalastelun välisuvannon loppuliuusta. Sain yhden kalan hyppäämään tinselin perässä, mutta useista yrityksistä huolimatta kala ei kiinnostunut ottamaan kiinni,
eikä kalalle pystynyt uittamaan pikkuperhoja.
Lähdinkin siirtymään maantiesillan yläpuolelle larvastelemaan kiventakusia.
Noin puolivälin kohdalla sillan ja niskan väliä on isompi kivi keskellä koskea.
Olin larvastellut niskalta alaspäin ja kun aloin larvastamaan kiventakaa niin toisella uitolla siimaa vietiin. Kalalla tuntui olevan virtaa hyvin, muutaman hypyn ja seilailun jälkeen sain kalan taipumaan haaviin.
Komea 50cm kirkas ehjäeväinen taimen. Pikaisen mittauksen ja kuvauksen jälkeen kala sai vapautensa.
Larvastelin vielä sillalle asti ilman taimenia, mutta särkikaloja riitti.
Vatsaa alkoi kurnimaan eli siis evästauolle vaunulle ja taas jatkamaan.
Seuraavat pari tuntia meni oikeastaan maantiesillan alapuolista koskea larvastellen ja välillä tinseliä heitellen ilman koukutuksia, vain hyppyjä ja tärppejä.
Päätä alkoi särkemään pahasti ja ajattelin jo nukkumaan, mennä, kun sain vielä koko larvaperukkeen pohjaan ja ei jaksanut uutta alkaa solmimaan.
Kävin vaunulla viemässä larvakepin ja totesin etten kuitenkaan saa unta pää kipeänä.
Niinpä takaisin ja kun kun kuninkaanväylä oli vielä kalastamatta minun osalta
niin oli luontevaa suunnata sinne. Aloitin alhaalta päin tinselillä härkkimisen.
Oli aika hiljaista. Muutama pienempi taimen kävi hyppäämässä tinselin perässä.
Yläpäähän päästyä huomasin kun vastapuolella pärskähti ja ajattelin että varmaan n.35cm taimen sielä hääti jotain reviiriltä. Yritin tinselillä, mutta tuloksetta.
Pärskähtely jatkui ja sillon ajattelin että pupaahan se varmaan söi.
Aloin solmimaan jyhistä peruukkeeseen ja samalla pärskähti puol metriä jaloista.
Puotin perhon yläpuolelle ja samantien kiinni. Pari hyppyä ja irti. Auts!
Heti perään heitin vastarannan kalalle ja ekalla yritti napata perhoa, mutta ei osunut.
Toinen heitto ja jo tarttui. Hetken väännön jälkeen kala otti syöksyn ylävirtaan kiertäen kiven takaa.
Oli pakko lähteä perään kun tajusin samalla että kala on isompi.
Kala lopulta taipui ja pääsin irrottelemaan koukkua suupielestä. 52cm todella pullea istari taimen.
Päätin ottaa ruokakalaksi ja kurkkasin mahalaukkuun, joka pullotti täynnä pupia ja larvoja.
Aivan mahtava fiilis ensimmäisestä pupataimenesta ja tyytyväisin mielin vaimon viereen köllöttelemään.
