lauantai 17. elokuuta 2013

Ruija 2013

Viikon reissu pohjois-norjaan taimenien perässä. Olihan se käymisen arvosta.

Saavuttiin perjantaiyönä 3.8.2013 kautokeinoon ja seuraavaksi piti hoitaa cabardasjohkan luvat ja desifiointi asiat kuntoon. Kukaan meistä (veljekset, Turo, Aaku, Joona) ei ollu aikasemmin käyny näillä seuduilla, joten päätimme uteliaisuudesta ajella cabardaksen niskalle yöksi, koska tietenkään yöllä ei voinu hoitaa yllä mainittuja asioita kuntoon. Vesi näytti oleva aika alhaalla ja hetki siinä kateltiin taimenien läsäytyksiä ja hyppyjä sielä täällä jokea. Pari muuta kalamiesta kalasteli niska-aluetta.

3.8.2013 Lauantai
Herättyämme vetästiin aamukahvit huiviin ja matka kohti desinfiointia ja luvanmaksua.
Päätettiin ostaa 3vrk lupa cabardakselle, koska sääennuste näytti ensimmäisille päiville vähäsateiselle ja kun kyseinen joki oli meidän pääkohde tällä reissulla. Ajatuksena oli loppureissusta käydä masijoella harjuksia pyytämässä. Desifiointi kaveri antoi pientä vinkkiä miten ja mistä pääse autolla joen rantaan ja päätimmekin ensiksi ajella joen puolenvälin paikkeille "lentokentän" kautta.
Leiri pystyyn, ruoat huiviin ja hirvee polte kalalle. Eikun siis!
Aloteltiin kalastusta leirin eestä koskesta ja Joonahan koukutti miltei ekalla heitolla jo 45cm taimenen ja heti vapautettuaan toisen saman moisen leirin edestä.
Itsellä ja muilla veljeksillä nousi puukonmittasta taimenta aika paljolti, mutta ei isompia. Illasta/yöstä käytiin jonkun matkaa alavirtaan päin ja Joona taas koukutti hienon kalan 56cm pronssin värisen taimenen. Itse sain myös ensimmäisen paremman kalan n.45cm. Karkuuttelin pari vauraampaa ja katkoin siimoja. Kalaa siis oli hyvin ja syöntikin kiihtyi yötä kohti. Ensimmäisenä yönä ei suuremmin näkynyt pupahätsinkejä, mutta toinen yö näyttikin meille cabardaksen satumaista pupan kuoriutumista ja taimenien joukkoläiskettä. Vauraampia kaloja ei enää näiltä mestoilta tullut ylös asti, muutama karkuutus. Niinpä yhteistuumin päätettiin lähteä 3. vrk kalastelemaan niska-aluetta.

5.8.2013 Maanantai
Tässä vaiheessa oltiin ja vähän opittu cabardaksen luonnetta ainakin tähän vuodenaikaan, päivällä ei ollut suurta intoa kalastella. Vesi oli aika lämmintä, n.16 asteista ja ylikin. Kalat kävi kyllä tinseliin ja streamereihin hyppimässä ja läiskimässä mutta ei tarttunut. Niinpä odoteltiin suosiolla iltaa ja pupahätsiä.
Niinhän se taas alkoi auringonlaskettua. Parempia kaloja nousi ylös asti puolenkymmentä. 30-40cm kaloja sitten sitäkin enemmän. Kalat oli todellakin välillä vaikeita saada koukutettua vaikka kävivät koko ajan nenän eessä läiskimässä niin ei tahdonnut kelvata. Muita kalastajiakin oli saapunu nauttimaan hätsingeistä runsaasti.

6.-7.8.2013 Tiistai-Keskiviikko
Taas leiri kasaan ja konttiin ja matka kohti uusia virtoja. Matkalla stoppi ja parin tunnin kalastussessio Pikefossenin putouksella. Jokunen pikku taimen ja harjus ylös.
Jatkettiin matkaa ja saavuttiin masiin, jossa päätettiin kalastella kautokeinoelvaa. Yöllä taas kunnon hätsingit ja pari vauraampaa kalaa ylös asti. Pienempiä taas repputolkulla ja jokunen isompi karkuun.
Seuraavana päivänä päätettiin lähteä masijoen maisemia katselemaan sillalta etelärantaa ylävirtaan. Muutama kilometri kävelyä ja huikeat maisemat. Kalasteltiin pari tuntia ja harjuksia tuli todella paljon, mutta koko oli vaatimatonta, 20-35cm. Yöllä taas kautokeinoelvalle, mutta tänä yönä ei niin kovia hätsinkejä tullut, en tiedä vaikutti viileämpi ja sateisempi päivä edellä. Kalatkin oli vähän tiukemmassa mutta kuitenkin jokunen hyvä kala ylös.

8.8.2013 Torstai
Viimeinen kalastusvuorokausi käynnistyi ja kova pohdinta mihin mentäisiin. Päädyimme lopulta cabardakseen. Kyllä kannatti, ehdottomasti paras yö ylös saatujen kalojen mukaan, vaikka ei taaskaan ollu mitään hurjaa hätsinkiä. Yli 40cm kaloja nousi varmaan kymmenkunta muutamassa tunnissa. 
On kyllä semmonen paikka tämä carbardasjohka, että takaisin ajattaa.

9.8.2013 Perjantai
Heti herättyä leiri kasaan ja kohti kotia. Kokonaisuudessa täytyy olla todella tyytyväinen reissuun kaikin puolin, ottaen huomioon, että ensimmäistä kertaa tuolla suunnalla. Siitä tietenkin suuri kiitos Pietun opastukselle, koska paikat ois ollu todellakin hakusessa ilman vinkkejä.


Seuraavassa jokunen kuva reissusta.

                                          Ensmäinen leiri.

                                         Joona vei pisimmän korren pussituksissa.




                                         Reissun komein urho. 56cm

                                         Vanhemmat koijarit ed. Aaku ja Turo










sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Perhostelua Keski-Suomessa

Päivitellääs välillä tilannetta. On tullut käytyä enemmän ja vähemmän kalassa tässä viimeaikoina. Lähinnä semmoisia muutaman tunnin ilta pistoja. Kalaa on tullut tasaisesti lyhyistä reissuista huolimatta joka reissulla jotakin. Seuraavassa muutamia kuvia kaloista.



                                         Kuusaankoski 45cm, (yön timo)


                                    Kuusaankoski 56cm, (yön timo)


                                    Sama kala kuin yllä.


                                   Kapeenkoski 47cm. (yön timo)


                                   Huopanankoski 61cm. (melkein surffi, ahven rapala)


Sama kala kuin yllä.

Pakko vielä mainita eilisillan Könkköjoen reissulta positiivisesti taas yllättyneenä. 
Puukkotaimenia on kyllä nyt joessa vähemmän kuin edellisvuosina, mutta positiivesti yllättyin
kun pääsin väsyttelemään kolmea eri +-40cm taimenta. Viimeisimmän keskiyön aikaan napanneen (45cm) kalan perässä jouduin jouksemaan 30m ylävirtaan ja juuri haavin reunalla irtosi. Silti jäi hyvä maku reissusta.
Pinturilla tuli pikkutaimenia ja mustaan streameriin nappasivat isommat. Vesi on karsean alhaalla mutta siitä huolimatta isompikin taimen asuu joessa yllättäen.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Huopanankoski 26.6.2013

Nyt sitten alkaa meikäläisen blogijuttujen kirjoittelun harjoittelu. :)
Oltiin siis perheen kanssa kesäreissussa asuntovaunun kanssa ja sain vaimon ylipuhuttua,
että pysähdytään 1 yö matkan varrella huopanankoskella.
Niinpä siis oltiin koskella klo 20 aikoihin tiistai-iltana.
Aloittelin hetimmiten kalastelun välisuvannon loppuliuusta. Sain yhden kalan hyppäämään tinselin perässä, mutta useista yrityksistä huolimatta kala ei kiinnostunut ottamaan kiinni,
eikä kalalle pystynyt uittamaan pikkuperhoja.
Lähdinkin siirtymään maantiesillan yläpuolelle larvastelemaan kiventakusia.
Noin puolivälin kohdalla sillan ja niskan väliä on isompi kivi keskellä koskea.
Olin larvastellut niskalta alaspäin ja kun aloin larvastamaan kiventakaa niin toisella uitolla siimaa vietiin. Kalalla tuntui olevan virtaa hyvin, muutaman hypyn ja seilailun jälkeen sain kalan taipumaan haaviin.
Komea 50cm kirkas ehjäeväinen taimen. Pikaisen mittauksen ja kuvauksen jälkeen kala sai vapautensa.




















Larvastelin vielä sillalle asti ilman taimenia, mutta särkikaloja riitti.
Vatsaa alkoi kurnimaan eli siis evästauolle vaunulle ja taas jatkamaan.
Seuraavat pari tuntia meni oikeastaan maantiesillan alapuolista koskea larvastellen ja välillä tinseliä heitellen ilman koukutuksia, vain hyppyjä ja tärppejä.
Päätä alkoi särkemään pahasti ja ajattelin jo nukkumaan, mennä, kun sain vielä koko larvaperukkeen pohjaan ja ei jaksanut uutta alkaa solmimaan.
Kävin vaunulla viemässä larvakepin ja totesin etten kuitenkaan saa unta pää kipeänä.
Niinpä takaisin ja kun kun kuninkaanväylä oli vielä kalastamatta minun osalta
niin oli luontevaa suunnata sinne. Aloitin alhaalta päin tinselillä härkkimisen.
Oli aika hiljaista. Muutama pienempi taimen kävi hyppäämässä tinselin perässä.
Yläpäähän päästyä huomasin kun vastapuolella pärskähti ja ajattelin että varmaan n.35cm taimen sielä hääti jotain reviiriltä. Yritin tinselillä, mutta tuloksetta.
Pärskähtely jatkui ja sillon ajattelin että pupaahan se varmaan söi.
Aloin solmimaan jyhistä peruukkeeseen ja samalla pärskähti puol metriä jaloista.
Puotin perhon yläpuolelle ja samantien kiinni. Pari hyppyä ja irti. Auts!
Heti perään heitin vastarannan kalalle ja ekalla yritti napata perhoa, mutta ei osunut.
Toinen heitto ja jo tarttui. Hetken väännön jälkeen kala otti syöksyn ylävirtaan kiertäen kiven takaa.
Oli pakko lähteä perään kun tajusin samalla että kala on isompi.
Kala lopulta taipui ja pääsin irrottelemaan koukkua suupielestä. 52cm todella pullea istari taimen.





















Päätin ottaa ruokakalaksi ja kurkkasin mahalaukkuun, joka pullotti täynnä pupia ja larvoja.
Aivan mahtava fiilis ensimmäisestä pupataimenesta ja tyytyväisin mielin vaimon viereen köllöttelemään.